Jotenkin taas haksahdin. Mietin kotiin sairaalasta ajellessa, että noinko vähällä toinen kuvittelee että asiat on ennallaan. Muutama epämääräinen vihjaileva viesti ja sitten voi pyytää kuten mitään ei ois tuomaan ruokaa. 

Kyllä teki mieli laittaa nimeltä mainitsemattomaan osoitteeseen viestiä, että "kun salassa tahdot kermat kuoria, juottaa ja makuuttaa miestä vieressä, niin huolehdi nyt perkele että saa syödäkseen ettei minulle tarvii nälkää itkeä. Että siitä vaan, pidä hyvänäs" Varmaan tulen näin tekemään. Jossain vaiheessa, sitten kun olen valmis katkaisemaan sen viimeisen langan joka on kiinni. 

Vittumaisia kommentteja minulta taisi sadella ruokatilausta toimittaessa (EN TIEDÄ MIKSI EDES vaivauduin),jopa niin että näytettiin jo ovea. Tinkasin, että miksi lapsien piti poistua ryhmästä, ja vihdoin ja viimein selitys oli, ettei meidän tarvitse kaikkia heidän elämästä tietää. Kysyin, että aiotko kieltää tytärtäsi pitämästä yhteyttä. Niinkö pitkälle kostossasi menet, koska sillä satutat taatusti. (vatsa pyörähti ympäri kun kuulin; ettei minun porukan tarvitse tietää hänen porukan elämästä) Minä olen kuulema syypää siihen, että oma isänsä on toivonut että luoja korjais pois. Minun vikani on myös se että hänen omat vanhemmat on toistensa kanssa riidoissa. 

Tavallaan joo, jos olisin salannut asiat, niin äiti ei olisi todennu että avustaminen loppui nyt tähän. Isä tahtoo pitää huolen lapsestaan, vaikka mikä olisi. Enkä missään nimessä tahdo erottaa vanhempia lapsistaan. Ei se minulta ole pois että auttavat ja tukevat, niinhän se pitää ollakkin.

Olin todella pettynyt kun minua ei pyydetty jäämään yöksi, vaikka tiesin etten olisi voinut sitä tehdä. Todella mieli halua ja keho kaipaa lähelle mutta ajatus siitä, että edes vaatteet päällä olisin vieressä saa kuvottamaan. Silmissä vilisevät kuvat toisen naisen kehosta ja käsistä siinä, missä minun paikkani on. Kerroin tämän, viestissä. Vaikka todennäköisesti aivan turhaan. 

En todennäköisesti koskaan tule saamaan absoluuttista totuutta tai toisen ajatuksia selviksi. En koskaan tule saamaan anteeksipyyntöä joka tulisi sydämestä. Ja tämä minun on hyväksyttävä. Pian.