Huonosti nukuttu yö taas takana. En tiedä miksi, mutten enää nuku levollisesti ja rauhassa naapurissa. On pitkä aika siitä, kun olen niin tehnyt. Se oli ensimmäinen kainalo, jossa nukuin levollisesti. En ole ikinä tykännyt nukkua toisessa kiinni tai edes kasvot vastakkain mutta ensimmäisestä yhteisestä yöstä lähtien tämän ihmisen kanssa sen pystyin tekemään. 

Toki tämä jatkuva fyysinen kipu rajottaa rauhallisia pitkiä unia muutenkin, mutta mielestäni kotona rauhoitun paljon nopeammin uneen. Vaikka se uni olisikin sitten vain neljä tuntia yhteen pötköön. Tänään hain taas voimakkaampia kipulääkkeitä. En kyllä ymmärrä miksi niitä syön kun ei ne juurikaan vaikuta. Tauko olisi ehkä saanut olla pidempi, mutta tämä vaiva nyt on semmoinen ettei morfiini johdannaisetkaan tahdo viedä kipua pois. Voi kun pääsisin leikkaukseen! (Iso toive, ottaen huomioon etten ole antanut tähän mennessä itseäni leikellä tähystystä lukuunottamatta). 

Hän meni mökille, siellä pitäisi olla miespuolisia kavereita. Voisin toki kysyä veljeltään, pitääkö paikkaansa mutta a) veljekset pitää yhtä ja b) En voi elää elämääni epäillen aina mitä tapahtuu. Kyllähän siellä alkoholia menee, ainakin oli suora kun sanoi että melko varmasti ottaa. Tämän hetkinen mantra on se, että juopottelu on muuttunut. Ei juo enää sammumispisteeseen asti, eikä kalja maistu enää samalla lailla. Minä olen nyt 2 kertaa nähnyt erilaisen tavan. Toisella kerralla joi vain yhden illan, toisella kerralla 2 päivää mutta oli toisena päivänä kohtuullisen hyvässä kunnossa ja totesi jossain vaiheessa, ettei maistu. Ei nämä vielä todista, että mitään olisi muuttunut. Luulen, että minä vaadin totaalikieltäytymistä. En jaksa uskoa, että tuollaisesta suurkulutuksesta voi siirtyä yhtäkkiä kohtuukäyttäjäksi. En ole sellaista koskaan nähnyt. 

Lapset meni isälleen, hieman syyllisyyttä potien olen iloinen siitä että olen yksin muutaman päivän edes. Aamulla lähden toisen koiran kanssa koiranäyttelyyn, taidan jättää toisen kotiin, vaikka joutuukin olemaan pitkän päivän yksin mutta minun on helpompi tässä kunnossa hallita yhtä. Voihan se olla, että lähdetään samaa vauhtia kehästä pois kun sinne mennäänkin, mutta sitten käyn vielä kaverin luona kahvilla. Pakko aina yrittää tavata ystäviä ja kavereita, vaikka monesti tuntuu ettei millään jaksaisi. Mieluummin kuitenkin käyn kuin otan luokseni, täällä on sellainen sekasotku. Minun koti yleensä kuvastaa hyvin selkeästi sitä, mitä päässä liikkuu..