Ei tämä ainakaan kasvutarinalta vaikuta.

Eilen olin eksäni vanhempia auttamassa, tämä oli ihan fine. Illalla kysäisin vielä, että juodaanko iltakahvit yhdessä. Kiltisti kotiin nukkumaan. Aamulla tietenkin tuli pyyntö, että tuletko kahville. Ja sitten että lähdetäänkö yhdessä viemään puukuormaa mökille. Ja kun ei minulla varsinaisesti mitään ollut, muuta kuin oma elämä, joten lähdin. Mukavaa oli tehdä yhdessä, mutta niimpä se kalja jotenkin vain livahti käteen. 

Kotiin tultua syötiin vielä yhdessä. Kun olin lähdössä kotiin, kysästi että tuunko vielä takaisin vai pyytääkö Tiinaa.. voi vittu saatana. Pyydäpä sitten, en ole tulossa takaisin, en ainakaan tuon kommentin jälkeen. Kerkesin kotona olla puolisen tuntia kun tarvitsi paperia. Ja kun näki nurmikon, sanoi ettei tuota voi noin pitää (en saa leikkuria käyntiin) joten käynnisti, lupasi vielä leikata jos lupaan olla kiukuttelematta tästä lepakosta. En voi sellaista luvata, koska minusta tuo on väärin. Eri asia, jos sanoisi suoraan sille, että tiiätkö, pyysin ensin tuota toista mutta kun se ei suostu tulee niin sitten pyysin sinua, mutta ei, kummallekkin lurittelee samaa paskaa. JA vaan sen takia, kun ei voi olla yhtään yksin, ainakaan humalassa. Läksi sitten kiireellä meidän pihasta, kun kiitin avusta, puhelinkin siihen soi. Näin omalta takapihalta tutun vitun audin ja soitin, että pyysit sitten tulemaan? Ja kehtasi vielä kieltää ensin!! Ennenkuin sanoin että oikeesti, ei kannata enää. Miten on mahdollista, ettei se tajua lainkaan tekevänsä väärin. Mun tekisi mieli niin mennä sanoo, että vitun idiootti, luuletko että oisit täällä jos minä olisin suostunu tulemaan? Mutta, tämähän tietää sen, kuvittelee vaan että riittävän kauan kun jaksaa kulkee, niin kyllä se mies hänen syliinsä tipahtaa. Niinhän siinä käykin- sitten kun minä sanon että pysy hiton kaukana minusta. Ja että minä nautin, kuinka ensimmäiset ajat on pelkkää itkua ja valitusta minusta. Kuinka minä saatoin hänet jättää noin. Mutta luulen kyllä, että tästäkin viikonlopusta riittää puhetta *pirullinen hymy*

Että minä olen ..eikai tätä enää edes tyhmyytenä voi pitää. Sairasta toimintaa hankkia itselleen pahaa mieltä kerta toisensa jälkeen. 

Jossain vaiheessa mietin, että varmaan asuttaisi vielä yhdessä, jollei sitä juopottelua oisi. Asuttaisiko? Eikö aina välillä minun harrastuksestkin saaneet moitteita, kun en ole ikinä kotona? Vaikka viikkotasolla olin kyllä eniten töissä ja kotona, mutta joskus myös viikonloppuja pois. Nyt ei kenenkään pitäisi kärsiä minun viikonloppukoulutuksista, iltamenoista, tai vaikka aikaisen aamun salikäynnistä.