Oli sellainen päivä, että oli niin paljon asiaa ettei voinut kirjoittaa mitään.

Olin varannut sossuun ajan miehelle, että joku muu ottaisi huolekseen raha-asiat. Mentiin sitten yhdessä kun kerran pyysi. Minä olin tyytyväinen virkailijaan, napakka ote ja minulle jäi tunne että nyt asioita huolehditaan. Toinen ei ollut ihan vielä varma. Yllätti minut, kuvailemalla meidän suhdetta siellä jonkinlaiseksi parisuhteeksi. Tuli myös tämä juhannusepisodi puheeksi muutamalla sanalla. Ehkä, siis ehkä, hän ymmärsi vihdoin miltä minusta tuntui.Suuttui kyllä, ja sanoi että kiukuttaa mutta vasta myöhemmin illalla kertoi mikä kiukutti. Se alkoholihan se oli. Syynä vain se, että rahantulo keskeytyy sen vuoksi. Tuo oli minulle uusi asia.

Oma käyntini mt-hoitajalla oli ..tunnustelua, minusta tuntui että minun piti vain saada mahdollisemman paljon oksennettua ulos. Lopputulemana oli, että huomasin, en tiedä mitä haluan. En ole valmis vielä tekemään päätöksiä. 

Kävin vielä ystävän luona reilun pari tuntia turisemassa, ilta oli pitkästä aikaa todella virkeä.

Herätys tulikin sitten ihan liian aikaisin,muistan puhelimelle kävellessä ihmetelleeni että miten aamu onkin näin äkkiä. Mutta äkkiä heräsinkin. Toinen soittaa naapurista tuskaisena että on pääkipeä. Jotain, mitä ei normaalisti ole ollut. Ensi silmäyksellä soitto 112. Nyt ei ole kaikki kohdillaan. Muuta vitaaleissa ei epänormaalia kuin järjetön verenpaine. Jospa se olisi sitä, ja paineiden laskiessa vointi helpottaa! Vielä olisi muutama tunti ennen töihin lähtöä. Hätä on iso. Kyllä se kuolemakin mielessä kävi. Ja se, mitä sitten.