Kosto

Mikähän se on toisilla ihmisillä, että koston vuoksi kaikki keinot on sallittuja ? Vaikka sitten omien lasten kautta jollei muuten. Tässä näinä muutamina päivinä entinen suhteeni lasteni isään on tullut mieleen. Hänessäkin oli kostajan piirteitä, mutta en muista että hän olisi koskaan niin riipaisevasti saanut satutettua. Tai aika kultaa muistot. 

Kauhulla odotan sitä päivää, ettei meille enää saa lapset tulla. Meidän ryhmässä kun ei enää eilisen jälkeen saanut olla. Ei perusteluita, pelkkä kielto. Mistä tiedän? Kysyin lapselta että mikä ihmeen joukkopako sieltä tuli.Ja laitoin viestiä asianosaiselle, että voitko todella olla noin kostonhimoinen? Viestissä oli paljon muutakin, mutta jääköön se.

Oma lapseni huolehtii, voiko jättää äitiä yksin. Eihän äiti tee itselleen mitään. Järkytyin huolesta. Kerroin ettei sellaista tarvitse pelätä. Äiti lupaa itkeä, äiti lähtee vaikka treffeille, menee  ystävän luo viinipullon kanssa, mutta täällä olen kun tulet kotiin. AINA. 

Voi olla, että itsetuhoisia ajatuksia on,mutta nuo lapset ovat ehdoton este. Joten ei, kyllä luonto saa korjata minut sitten kun aika on. Ne ajatukset jotka hämmentää,ja ovat vähän pelottaviakin ovat aivan toisenlaisia. Eilen kuistilla istuessa, mietin, että olisipa hienoa jos olisi sinko ja tietty auto menisi tuosta ohi. Näin silmissäni mahtavan räjähdyksen. Muitakin autojen hävitykseen koskevia ajatuksia on. hmm.. Ajatusleikkinä nautinnollinen. Tukahdutettuja tunteita kenties taustalla. 

V***** inhoan tätä ikävää ja kaipuuta. Miksi mieli ottaa, ja nostaa nyt vain hyviä asioita pintaan, miksi se ei voi vaan muistaa ne ikävät, kipeät asiat ? No...kyllä edelleenkin yksi ikävä lause nousee kerta toisensa jälkeen : "Mieluummin minä vietän aikaa tuon toisen kanssa" vaikka sitä peruikin sitten kahden kesken. Tai se, että minun lapseni vika olisi jos hänen lapsensa käyttäytyy normien vastaisesti.

Minulla on pitkän aikaa ollut tunne, että olen se toiseksi paras. En riittävän kaunis, en riittävän laiha, en riittävän suvaitsevainen, en riittävän halukas, en riittävän rikas, en riittävän juoppo. En siis mitenkään riittävä. Ei ihme, että mustasukkaisuutta on ilmennyt. Mutta, olenko ollut riittämätön toiselle, vai itselleni?