Sattui vahinko ja melkein menin sairaalaan. Päätin kuitenkin ensin kokeilla omia lääkkeitä ja kotimatkaa rauhassa. Onnistuin. Yksi soitteli, että tule sinä mökille, täällä on tylsää seuraa. Hmm... olen ajanut 450 km jo tälle päivää, olen väsynyt ja kipeä. Mutta tottahan toki minä joudan. Venytän kyllä niin ettei tarvii kaljakaupassa käydä.. Ehkä siis kahvit nyt ensin ? 

Onneksi sain levätä hetken ystävän luona ennen kotimatkaa. Aina yhtä piristävää jutella toisen koiraihmisen kanssa. Ei tarvii mitenkään selitellä omia päätöksiään kun toinen tietää jo puolesta sanasta. Ystävyys on ihana asia. Vaikkei niitä minulla joka oksalle ole, ne mitä on, ovat kalliita.